Sosiaalisen identiteetin tai kulttuurisidonnaisuuden malli

Sosiaalisen identiteetin malli tarkastelee vammaisuutta osana yksilön identiteettiä ja yhteisöllistä kokemusta.

Tässä mallissa vammaisuus ei ole pelkästään toimintarajoite tai esteiden seuraus. Se voi olla myös:

• osa omaa minäkuvaa
• yhteisöön kuulumisen perusta
• kulttuurinen kokemus
• jaetun historian ja kokemusten lähde

Vammaisuus nähdään yhtenä ihmisen identiteetin osa-alueena.

Mallin keskeinen ajatus

Sosiaalisen identiteetin malli perustuu ajatukseen, että:

• vammaisuus voi olla identiteetti, ei vain diagnoosi
• yhteisöt voivat rakentua jaettujen kokemusten ympärille
• kielellä ja esitystavalla on merkitystä
• osallisuus tarkoittaa myös tunnustamista ja näkyvyyttä

Esimerkiksi osa kuurojen yhteisöstä näkee itsensä ensisijaisesti kulttuurisena ja kielellisenä vähemmistönä, ei lääketieteellisenä ryhmänä. Malli korostaa itse määrittelyä.

Miten malli vaikuttaa ajatteluun?

Sosiaalisen identiteetin malli vaikuttaa esimerkiksi:

• siihen, miten puhumme vammaisuudesta
• identiteetti-ensin vs. henkilö-ensin -kielen valintoihin
• representaatioon mediassa
• yhteisölähtöiseen suunnitteluun

Se haastaa ajatuksen, että vammaisuus olisi aina negatiivinen tai korjattava asia. Digitaalisessa suunnittelussa tämä tarkoittaa myös sitä, kenen ääni kuuluu.

Mallin vahvuudet

Sosiaalisen identiteetin malli:

• vahvistaa toimijuutta
• tunnistaa yhteisöllisyyden merkityksen
• tukee arvokkuutta ja näkyvyyttä
• haastaa sääliin ja tragediaan perustuvat kertomukset

Se laajentaa saavutettavuuskeskustelua teknisestä toteutuksesta kulttuuriseen tunnistamiseen.

Rajoitukset saavutettavuuden näkökulmasta

Kaikki eivät samaistu vammaisuuteen identiteettinä.

Malli voi:

• korostaa yhteisöllisyyttä tilanteissa, joissa yksilöllinen kokemus vaihtelee
• jäädä abstraktiksi ilman konkreettisia toimia
• hämärtää rakenteellisten esteiden merkitystä

Saavutettavuudessa identiteetin tunnistaminen ei korvaa esteiden poistamista.

Esimerkki digitaalisessa suunnittelussa

Sosiaalisen identiteetin näkökulma voi näkyä esimerkiksi näin:

• Onko palvelussa käytetty kieli kunnioittavaa?
• Näkyvätkö vammaiset ihmiset osana normaalia käyttäjäkuntaa?
• Onko yhteisöjä kuultu suunnittelussa?

Esimerkiksi viittomakielisten käyttäjien huomioiminen ei ole vain tekninen ratkaisu, vaan myös kulttuurinen kysymys. Saavutettavuus on tällöin sekä rakenteellista että representatiivista.

Suhde muihin malleihin

Sosiaalisen identiteetin malli liittyy:

• sosiaaliseen malliin, joka korostaa yhteiskunnallisia rakenteita
• ihmisoikeusmalliin, joka painottaa arvokkuutta
• lääketieteelliseen malliin, jota se usein haastaa

Se tuo saavutettavuuskeskusteluun kulttuurisen ja yhteisöllisen ulottuvuuden.

Miksi tämä on tärkeää saavutettavuudessa?

Saavutettavuus ei ole vain esteiden poistamista.

Se on myös:

• tunnustamista
• näkyvyyttä
• osallisuutta

Kun organisaatiot ymmärtävät vammaisuuden osana identiteettiä, ne siirtyvät kohti syvempää inklusiivisuutta. Teknisesti saavutettava palvelu ei aina ole kulttuurisesti sensitiivinen. Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä.

Yhteenveto

Sosiaalisen identiteetin malli tarkastelee vammaisuutta osana yksilön ja yhteisön identiteettiä. Se korostaa arvokkuutta, näkyvyyttä ja itse määrittelyä. Digitaalisessa saavutettavuudessa tämä malli muistuttaa, että inkluusio on sekä tekninen että kulttuurinen kysymys.