Sosiaalisen identiteetin malli tarkastelee vammaisuutta osana yksilön identiteettiä ja yhteisöllistä kokemusta.
Tässä mallissa vammaisuus ei ole pelkästään toimintarajoite tai esteiden seuraus. Se voi olla myös:
Vammaisuus nähdään yhtenä ihmisen identiteetin osa-alueena.
Sosiaalisen identiteetin malli perustuu ajatukseen, että:
Esimerkiksi osa kuurojen yhteisöstä näkee itsensä ensisijaisesti kulttuurisena ja kielellisenä vähemmistönä, ei lääketieteellisenä ryhmänä. Malli korostaa itse määrittelyä.
Sosiaalisen identiteetin malli vaikuttaa esimerkiksi:
Se haastaa ajatuksen, että vammaisuus olisi aina negatiivinen tai korjattava asia. Digitaalisessa suunnittelussa tämä tarkoittaa myös sitä, kenen ääni kuuluu.
Sosiaalisen identiteetin malli:
Se laajentaa saavutettavuuskeskustelua teknisestä toteutuksesta kulttuuriseen tunnistamiseen.
Kaikki eivät samaistu vammaisuuteen identiteettinä.
Malli voi:
Saavutettavuudessa identiteetin tunnistaminen ei korvaa esteiden poistamista.
Sosiaalisen identiteetin näkökulma voi näkyä esimerkiksi näin:
Esimerkiksi viittomakielisten käyttäjien huomioiminen ei ole vain tekninen ratkaisu, vaan myös kulttuurinen kysymys. Saavutettavuus on tällöin sekä rakenteellista että representatiivista.
Sosiaalisen identiteetin malli liittyy:
Se tuo saavutettavuuskeskusteluun kulttuurisen ja yhteisöllisen ulottuvuuden.
Saavutettavuus ei ole vain esteiden poistamista.
Se on myös:
Kun organisaatiot ymmärtävät vammaisuuden osana identiteettiä, ne siirtyvät kohti syvempää inklusiivisuutta. Teknisesti saavutettava palvelu ei aina ole kulttuurisesti sensitiivinen. Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä.
Sosiaalisen identiteetin malli tarkastelee vammaisuutta osana yksilön ja yhteisön identiteettiä. Se korostaa arvokkuutta, näkyvyyttä ja itse määrittelyä. Digitaalisessa saavutettavuudessa tämä malli muistuttaa, että inkluusio on sekä tekninen että kulttuurinen kysymys.