Vammaisuudesta on olemassa useita teoreettisia malleja. Jokaisella on oma näkökulmansa siihen, miten vammaisuutta tulisi ymmärtää ja käsitellä. Jokaisella mallilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mikään malleista ei ole kattava, joten ne eivät ole täysin oikeita eivätkä virheellisiä. Mallit eivät sulje toisiaan pois, vaan monet käyttävät mallien yhdistelmiä. Keräsin tälle sivulle lisää malleja, mutta jos haluat vielä kattavamman luettelon, tutustu vammaisuuden malleihin englanniksi Disabled world -sivustolla.
Jos et ole vielä nähnyt videota, katso Stella Youngin englanninkielinen puhe I'm not your inspiration, thank you very much.
Vammaisuus on moniulotteinen ilmiö. Yksittäinen malli ei pysty selittämään kaikkia kokemuksia, tilanteita tai yhteiskunnallisia rakenteita. Siksi eri aikoina ja eri yhteyksissä on kehitetty useita näkökulmia täydentämään toisiaan.
Seuraavat mallit tuovat keskusteluun uusia painotuksia.
Ihmisoikeusmalli tarkastelee vammaisuutta yhdenvertaisuuden ja oikeuksien näkökulmasta.
Tässä mallissa:
Ajattelu näkyy esimerkiksi YK:n vammaissopimuksessa (CRPD). Digitaalisessa ympäristössä tämä tarkoittaa, että saavutettavuus ei ole vapaaehtoista - se on velvoite.
Vähemmistömalli tarkastelee vammaisia ihmisiä yhtenä yhteiskunnallisena vähemmistöryhmänä.
Huomio kohdistuu:
Saavutettavuus nähdään osana laajempaa yhdenvertaisuustyötä.
Affirmatiivinen malli korostaa myönteistä identiteettiä ja vammaisuuden arvostamista osana inhimillistä moninaisuutta.
Se haastaa:
Tämä näkökulma vahvistaa toimijuutta ja itse määrittelyä.
Relationaalinen malli tarkastelee vammaisuutta suhteena yksilön ja ympäristön välillä.
Se korostaa:
Vammaisuus ei ole pysyvä ominaisuus, vaan muuttuva suhde. Tämä ajattelu tukee joustavaa ja mukautuvaa suunnittelua.
Eri mallit painottavat eri asioita:
Käytännössä saavutettavuustyö ammentaa useista malleista samanaikaisesti.
Esimerkiksi:
Yksittäinen malli ei riitä selittämään kaikkea.
Vammaisuuden teoreettisia malleja on useita, ja ne täydentävät toisiaan. Eri näkökulmat auttavat ymmärtämään vammaisuutta eri tasoilla: yksilön kokemuksena, yhteiskunnallisena ilmiönä, oikeuskysymyksenä ja suunnittelun haasteena. Digitaalisessa saavutettavuudessa kokonaisvaltainen ymmärrys tukee kestävämpää ja vastuullisempaa toimintaa.