Vammaisuuden hyväntekeväisyys- tai tragediamalli on lähestymistapa, jossa vammaiset esitetään säälin tai hyväntekeväisyyden kohteina. Tämän mallin mukaan vammaisuus nähdään henkilökohtaisena tragediana, joka vaatii myötätuntoa ja apua muilta kuin vammaisilta henkilöiltä.
Tässä mallissa korostetaan ajatusta, jonka mukaan vammaiset ihmiset ovat perustarpeidensa osalta riippuvaisia muista ja kykenemättömiä viettämään täysipainoista ja mielekästä elämää ilman muiden apua. Vammaiset ihmiset esitetään usein passiivisina hyväntekeväisyyden tai sairaanhoidon vastaanottajina eikä aktiivisina toimijoina, joilla on kyky tehdä omia päätöksiä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan.
Tätä mallia on kritisoitu siitä, että se ylläpitää kielteisiä stereotypioita ja vahvistaa käsitystä, jonka mukaan vammaiset ihmiset ovat alempiarvoisia tai viallisia. Se voi myös johtaa vammaisten henkilöiden toimijuuden ja kontrollin puutteeseen, koska heidät saatetaan sulkea päätöksentekoprosessien ulkopuolelle ja heidän itsemääräämisoikeutensa on rajallinen.
Yleisesti ottaen vammaisten oikeuksien liike on laajalti torjunut tämän vammaisuuden mallin. Liike kannattaa osallistavampaa ja voimaannuttavampaa lähestymistapaa vammaisuuteen, jossa tunnustetaan vammaisten ihmisten ihmisarvo, itsemääräämisoikeus ja potentiaali.