Kuten Universal Design -termiä, myös Universal Design for Learning -termiä (lyhennettynä UDL) näkee käytettävän laajasti englanninkielisessä muodossaan. Käänsin termin nyt vastaavalla logiikalla myös tämän osalta, eli puhun tällä sivustolla oppimisen yleissuunnittelusta.
Oppimisen yleissuunnittelun ohjeet tarjoavat puitteet opetuksen ja oppimisen parantamiseen. Ne perustuvat oppijoiden monimuotoisuutta koskeviin tutkimustuloksiin. Voi kunpa näitä olisi hyödynnetty jo omassa lapsuudessani. Jos opetat joskus mille tahansa ryhmälle jotakin, ota nämä periaatteet haltuun ja varmista siten, että kaikki voivat oppia.
Vaikutus on ratkaiseva tekijä oppimisessa, ja oppijat eroavat toisistaan huomattavasti sen suhteen, millä tavoin heidät voidaan sitouttaa tai motivoida oppimaan. Yksilölliseen vaihteluun voi vaikuttaa monet eri tekijät, kuten neurologia, kulttuuri, henkilökohtainen merkityksellisyys, subjektiivisuus ja taustatieto sekä monet muut tekijät. Jotkut oppijat sitoutuvat hyvin spontaaniudella ja uutuudenviehätyksellä, kun taas toiset eivät ole kiinnostuneita tai jopa pelkäävät näitä seikkoja ja pitävät tiukasta rutiinista. Jotkut oppijat työskentelevät mieluiten yksin, kun taas toiset työskentelevät mieluummin vertaistensa kanssa. Todellisuudessa ei ole olemassa yhtä ainoaa sitouttamiskeinoa, joka olisi optimaalinen kaikille oppijoille kaikissa tilanteissa.
Opettajien tulisi tarjota vaihtoehtoja:
Oppijat eroavat toisistaan siinä, miten he havaitsevat ja ymmärtävät heille esitettyä tietoa. Esimerkiksi henkilöt, joilla on aistivamma (esim. sokeus tai kuurous), oppimisvaikeuksia (esim. lukihäiriö), kielellisiä tai kulttuurisia eroja jne., voivat kaikki tarvita erilaisia tapoja lähestyä sisältöä. Toiset voivat yksinkertaisesti omaksua tietoa nopeammin tai tehokkaammin visuaalisin tai auditiivisin keinoin kuin painetun tekstin avulla. Oppimista ja oppimisen siirtymistä tapahtuu myös silloin, kun käytetään useita esitystapoja, koska niiden avulla oppilaat voivat luoda yhteyksiä sekä käsitteiden sisällä että niiden välillä. Lyhyesti sanottuna ei ole olemassa yhtä ainoaa esitystapaa, joka olisi optimaalinen kaikille oppijoille, vaan esitystapavaihtoehtojen tarjoaminen on olennaisen tärkeää.
Opettajien tulisi tarjota vaihtoehtoja:
Oppijat eroavat toisistaan siinä, miten he voivat liikkua oppimisympäristössä ja ilmaista tietämystään. Esimerkiksi henkilöt, joilla on merkittäviä liikuntavammoja (esim. aivovamma), henkilöt, joilla on vaikeuksia strategisten ja organisointikykyjen kanssa (toimeenpanevien toimintojen häiriöt), henkilöt, joilla on kielellisiä esteitä, ja niin edelleen, lähestyvät oppimistehtäviä hyvin eri tavoin. Jotkut saattavat pystyä ilmaisemaan itseään hyvin kirjoitetulla tekstillä mutta eivät puheella ja päinvastoin. On myös tunnustettava, että toiminta ja ilmaisu vaativat paljon strategiaa, harjoittelua ja organisointia, ja tämä on toinen alue, jolla oppijat voivat erota toisistaan. Todellisuudessa ei ole olemassa yhtä ainoaa toiminta- ja ilmaisukeinoa, joka olisi optimaalinen kaikille oppijoille; vaihtoehtojen tarjoaminen toimintaan ja ilmaisuun on olennaista.
Opettajien tulisi tarjota vaihtoehtoja: